Jäsenesittelyt

Yhdistyksessä on elokuussa 2022 noin 120  jäsentä, ja tässä osiossa löytyy Nokian Kuvataiteilijat ry:n jäsenten esittelyjä.


Auli Evesti

Olen reilu 50vee Nokialainen nainen, jolla mainostoimistoalan koulutus 90-luvun alusta. Vuosien varrella innostuin huonekalujen tuunaamisesta, nyt maalaan vanerille akryylivärein. Inspiraatio löytyy luonnosta ja eläimistä.

 

Päivätöissä kaupan alalla, aikuiset lapset. Harrastukset myös ulkoilu ja valokuvaus.

Niina Osagie

Hei, olen Niina Osagie syntyperäinen nokialainen kuvantekijä. Taide ja käsillä tekeminen on aina ollut tärkeä osa minua, käytän erilaisia tekniikoita ja monenlaisia materiaaleja, mutta tällä hetkellä maalailen enimmäkseen akryyliväreillä. Itseni haastaminen on taiteeni alulle paneva voima ja suunnittelijan koulutukseni näkyy maalausprosessissani. Teosta suunnitellessani minulla on selvä visio mitä tavoittelen, mutta prosessi vie mukanaan ja lopputulos on jotain ihan muuta kuin suunnitelma. Usein käykin niin, että merkityksiä alkaa pullahtelemaan vasta valmista kuvaa katsellessa. Se on mielestäni kiehtovaa ja vahvistaa luottamusta prosessiin…

 

Töitäni muokkaa myös terapeuttinen lähtökohta, koulutukseltani olen kuvataideterapeutti ja hoidan työkseni muita. Uskon vahvasti taiteen parantavaan voimaan, oli sitten tekijänä tai kokijana. Taide avaa sisäisiä lukkoja, auttaa ymmärtämään omaa sisäistä maailmaa ja se on jokaiselle kokemuksena yksilöllinen.

 

Tässä esitetyt teokset ovat omista kokemuksistani ja tunteistani lähtöisin olevia symbolisia kertomuksia. Maalaaminen on minulle keino pitää huolta omasta hyvinvoinnistani ja voimavaroistani pensselin veto kerrallaan. Niin…ja on se myös suuri intohimo ja onnellisuuden lähde.

Jonna Viljanen

I realised that being Peter Pan is not a real profession, so I decided to become a visual artist instead. I`m also a  graphic designer who loves to illustrate. I’ve been privileged to have 29 art exhibitions in the past 5 years.

 

________

 

Kuvan tekeminen on osa minua. Kuvataidetta teen mieluiten öljyväreillä; isosti, ronskisti ja värikkäästi. Olen saanut Taiken apurahan vuonna 2022 ja pitänyt viiden vuoden sisällä 29 taidenäyttelyä. Olen osallistunut neljään kuvataidekisaan ja menestynyt niissä palkintosijoille.

 

Sisustusmaalaus suoraan seinälle on intohimoni. Ympäri Pirkanmaata löytyy yksityiskoteja, joissa on koko seinän tai katon kokoisia maalauksiani.

 

Graafisena suunnittelijana minua kiinnostaa mm. pakkaussuunnittelu, typografia ja taitto. Teen mielelläni myös kuvitusta.

 

Instagram: jvtaide

Facebook: JV Taide

Katriina Viitaniemi

Pienestä pitäen paperit, värit ja kaikenlainen käsillä tekeminen on vetänyt. Kankaanpään Taidekoulua kävin 16-vuotiaana, myöhemmin Lappeenrannan Käsi- ja Taideteollisuuskoulun. Olen työskennellyt muun muassa graafisella alalla ja toimittajana sekä osa-aikaisena yrittäjänä.

 

Teen mm. paperimassa-, öljyväri-, sekatekniikka-, huovutus- ja silkkitöitä sekä kankaanpainomalleja. Vaihtelen ja yhdistelen materiaaleja tehtävän työn mukaan. Viime vuosina paperimassa on ollut suosiossa.

Nokian Kuvataiteilijoiden jäsen olen ollut vuodesta -09; hallituksessa ja sihteerinä useita vuosia.

 

Paitsi taidetöitä aikaa kuluu myös l-asioihin:

– lukeminen (seikkailuja)

– laulaminen (kirkossa, virsiä)

– lenkkeily (metsässä, hissukseen)

– lavatanssi (tanssiseuran tunneilla)

– laiskottelu (kotona, sohvalla)

Mirka Alfreds-Välimäki

Minä olen Mirka Alfreds-Välimäki Nokian Tottijärveltä. Synnyin Kurussa sinä vuonna, kun Keke Rosberg voitti Formula 1- maailmanmestaruuden, ja Mauno Koivistosta tuli presidentti. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Pirkkalan Toiviossa, mutta kävin kouluni Tampereella. Olen kirjoittanut kaksi romaania, kolmas on tekeillä sekä kolme lastenkirjaa, joista kaksi olen kuvittanut itse.

 

Olen oman päänisisäisen maailmani paperille ja kankaalle maalaava taiteilija, enkä koskaan voi tietää etukäteen miltä valmis työ näyttää sillä maalaan intuitiolla, ja näin jokainen työ on itsellenikin yllätys. Ja siinä mielestäni nimenomaan piilee taiteen taikuus. Tunteet inspiroivat minua maalaamaan, ja maalaan paljon kaikissa tunnetiloissa. Se on oiva tapa purkaa tunteita, ja tehdä sitä mitä rakastaa. Musiikki ja kaikenlainen kauneus inspiroivat minua myös. Liikutun helposti kevätpuron solinasta tai tähtikirkkaasta taivaasta. Nauran itselleni ja tanssin sateessa, sillä onni koostuu pieniestä asioista elämässäni. Toisinaan vaivun sankkaan epätoivoon, mutta silloin pyrin muistamaan sanat; ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.

 

Kirjoitin ylioppilaaksi Tampereen Rudolf Steiner-koulun taiteellis-käytännölliseltä lukiolinjalta vuonna 2002 ja nyt opiskelen Kairon instituutissa Tunnetaideterapeutiksi. Tähän väliin on mahtunut paljon elämää. Olen maalannut ja kirjoittanut niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta ensimmäinen varsinainen näyttely oli Nokian kirjastossa 2017, kun maalasin esikoisromaanini kuviksi. Mielestäni maailmassa ei koskaan voi olla liikaa hyvää ja kaunista, ja jos sitä jotenkin voi tuoda esiin tai jakaa niin se ei ole keneltäkään pois.

 

Instagram: taideonsielunpeili

Facebook: Taide on sielunpeili

Marja-Liisa Hietalahti

Olen pirkkalalainen harrastajakuvantekijä. Harrastukseni tueksi olen suorittanut Pirkkalan taidekoulussa ja Pirkan opistossa aikuisten kuvataiteen perusopinnot ja syventävät kuvataideopinnot sekä lukuisia taidekursseja. Teoksillani olen osallistunut lukuisiin näyttelyihin kotimaassa sekä näyttelyihin Saksassa ja Latviassa.

 

Kuvataideharrastuksen aloitin 70-luvulla. Ensimmäiset kuvat syntyivät posliinille maalaten. Myöhemmin mukaan tulivat öljyväri, pastelli, akvarelli, akryyli, pleksimaalaukset ja grafiikka. Kuvan-veistoa sen eri muodoissa olen tehnyt myös. Olen kuvanteossa kaikkiruokainen ja innostunut kokeilemaan uutta. Teokseni ovat muuttuneet esittävän ja absraktin vuorotteluksi. Viihdyn välimaastossa, absraktin ja esittävän kuvan välissä. 

 

Nykyisin maalaan mieluiten akryyliväreillä. Teosteni innoittajana, lähtökohtana on usein luonto ja sen pienet yksityiskohdat. Sumu maisemassa sykähdyttää minua, samoin pilvet ja vesi. Asun maalaismaisemassa, missä usein sumu hiipii hiljalleen verhoten osan maisemasta näkymättömäksi. Nautin suunnattomasti, kun pystyn aloittamaan maalaukseni spontaanisti ilman suurempia suunnitelmia. Pyrin kaaoksen kautta kuitenkin harmoniseen lopputulokseen. Maalauksen teossa matka on minulle tärkeä, samoin tunnelma. Maalaukseni ovat osittain mielenmaisemia.

Raimo Flink

Hei! Olen ammatiltani lvi-teknikko ja syntynyt Pukkilassa v.1940. Muutin Tampereen puhelinpiirin palvelukseen syksyllä 1971.

Heti eläkkeelle jäätyäni aloin kehitellä sähkötöntä jätevesipuhdistamoa. Seitsemän vuoden kokeiden jälkeen sain sen vihdoin toimimaan. Patentoin keksinnön ja lisensoin sen Kangasalalaiselle Wavin Oy:lle kahdeksan vuotta sitten. Keksintö sai nimeksi Biorami-puhdistamo.

Puhdistamon tuottamilla lisenssimaksuilla aloin kehittää puutarhan rakentamiseen ja taideteoksiin sopivaa betonia. Kokeilin tavallisen betonin raudoituksen korvaamista erilaisilla kierrätysmateriaaleilla. Lopulta päädyin keinokuituisista kierrätysvaatteista jauhettuihin kuituihin. Sain keksinnölle hyödyllisyysmallisuojan eli pikkupatentin. Annoin sille nimeksi niksibetoni. Polkujen ja lammikoiden lisäksi siitä on tehty mm. kuvan aromammutti ja vielä työn alla oleva dinosaurus.

 

Muutama vuosi sitten huomasin, että suurten ja raskaiden veistosten kuljettaminen messuille oli vaikeaa, joten kehitin nopeasti kovettuvan pikaniksibetonin. Sillä voi päällystää esim. Finnfoam-levyistä muotoillun teoksen noin yhden cm paksuisella kerroksella. Sain myös tälle keksinnölle pikkupatentin.

 

Edelleen painoa oli liikaa suurten teosten kuljettamiseen, joten kehitin pari vuotta sitten erikoismaalista ja muoviverkosta mv-pinnoitteen. Rakensin siitä ensimmäisenä teoksena täysikokoisen hevosen. Sen paino on vain 60 kg.  Hevonen on tarkoitus kuljettaa peräkärryssä kevätmessuille 2022. Lisätietoa www.ekoinfo.fi

Huomautan lopuksi, että en pidä itseäni taiteilijana, mutta tarjoan uusia materiaaleja taiteen tekoon.

Ulla Kangaspunta

Olen syntynyt Porissa v. 1951. Iskin nyrkkini saveen v. 1988 ja sinne ne jäivät. Aloitin keramiikan opiskelun Ahjolan kansalaisopistossa, jossa olin useita vuosia keraamikko Merja Haapalan oppilaana. Häntä saan kiittää intohimostani keramiikan saloihin ja matkastani keramiikan maailmassa.

Ominaista keramiikalleni on taidekeramiikan ja käyttökeramiikan yhdistäminen. Kiinnostuksen kohteenani on myös erilaisten koristelutekniikoiden, lasitteiden ja engobien kehittely. Teoksilleni tyypillistä on kokeilevuus, leikkisyys, erilaiset teemat ja innovatiivinen värien käyttö. Pyrin tunnistettavaan, omaperäiseen ja persoonalliseen ilmaisuun.

 

Ensimmäinen merkittävä yksityisnäyttelyni oli v.1998 Tampereen kaupungin vanhan kirjastotalon alakerrassa. Tuosta näyttelystäni ”Sata ja yksi kannua” keramiikan tekoni lähti lentoon. Olen ollut mukana Pyhäniemen kartanon päärakennuksessa, kuusi kertaa Sysmän Suvi-Pinx:ssä ja kaksi kertaa Kuhmalahden taidepappilassa. Lisäksi minulla on ollut muita yksityisnäyttelyjä sekä osallistumisia yhteisnäyttelyihin.

Nokian työväenopiston keramiikan opettajana toimin 7 vuotta.

Minulla on savipaja Nokialla ja viimeiset 10 vuotta olen tehnyt keramiikkaa pääasiassa hyväntekeväisyyteen Unicefille.

V.2006 astuin ensi kertaa purjeveneeseen. Nyt asun purjeveneessä puolet vuodesta. Sen toisen puoli vuotta asun Nokialla tehden keramiikka.

Lisää kuvia löydät julkisilta facebook-sivuiltani keramiikkataiteilija Ulla Kangaspunta

Matti Vuorialho

Hei!

Olen radiologi ja neuroradiologi ammatiltani, siis kuvallisella alalla, vaikkakin lääketieteen puolella. Kuvataiteen osalta olen iloinen amatööri, ja harrastanut mm. maalausta, koristeveistoa, mosaiikkeja ym. Kun kuvaesimerkkejä toivottiin, niin tässä jotain: Tässä jo edesmennyt koiramme Nöpö. Paitsi itse maalaus, myös veistetyt kehykset ovat itse tekemäni. Välitilamosaiikin olen tehnyt huvilamme keittiöön, aihe on paikallinen, huvilamme lähialueelta, eli Marjaluodon majakka. Itse saari näkyy melko täpärästi omalta huvilarannaltamme. Modernimpi mosaiikki on huvilamme alakerran kylpyhuoneesta. Omalla rannallamme pesi sinä vuonna silkkiuikkupari. Nämä mosaiikit olen tehnyt aivan tavallisista laatoista tai laattamosaiikkipaloista lähtien, eli pääasiassa laattaliikkeiden inventaarioista ilmaiseksi saadusta materiaalista. Omakuvassa on itse veistetty peilinkehys ja huvilamme yläkerran kylpyhuoneen mosaiikki myös mukana. Vaimoni pyysi, että mosaiikki sopisi sävyltään hänen alennusmyynnistä löytämäänsä kupariseen kylpyammeeseen ja käsialtaaseen. Puuaines on tässä ollut Vaasan talomme pihalta kaadetusta vuorijalavasta. Huvilamme on siis silti Oulun pohjoisosissa Kiviniemen rantatiellä.

 

Mukaan myös naivistinen huumoripläjäys Lambada. Olen nimittäin myös amatöörimuusikko. Olenko optimisti vai pessimisti, onko lasini puolitäysi vai puolityhjä? Vanhaan aikaan asetelmien piti kuvastaa omistajaansa niin, että jos viinilasi oli suunnilleen täysi, oli asetelma tarkoitettu nuorelle ihmiselle. Jos lasi oli jo kaatunut, oltiin todella vanhoja. Noihin aikoihin vuonna 1994 vasemman laidan mukaan elinpäivistäni ei ollut kulunut aivan puolta, oikean laidan mukaan ehkä jo enemmän… Muutin Nokialta jo lähtiessäni opiskelemaan lääketiedettä, mutta kun rinnakkaisluokalta oli Kirsti Rauhala seuran sihteerinä, niin hänen rohkaisemana päätin liittyä mukaan, ja jollain retkilläkin seuran mukana kävin myöhemminkin. Tosin omaa ikäluokkaani ei taida enää olla jäljellä muita? Mutta mukana pysytellään niin kauan kuin kelpaan seuraanne.

 

Terv. Matti Vuorialho

Petra Hietalahti

Petra Hietalahti maalaa sisäisiä tunnetilojaan ja
ajatuksiaan kierrätetyistä farkuista valmistamilleen
maalauspohjille, jolloin jo kertaalleen hylätyt farkut
niitteineen, saumoineen ja kaikkine muine
yksityiskohtineen muodostavat oleellisen osan itse
teoksesta.


Taide ja käsillä tekeminen ovat aina olleet merkittävä osa
hänen elämäänsä, mutta liiallinen itsekritiikki sekä
valkoisen paperin kammo ovat olleet esteenä tehdä taidetta
näkyvämmin ja välillä ihan ylipäänsä. Muutama vuosi
sitten välähti kuitenkin idea kierrätysfarkkujen
hyödyntämisestä osana teosta ja sen jälkeen ovat
luovuuden hanat olleet säännöllisesti auki.
Teoksissaan Petra haluaa käsitellä ja ilmaista erityisesti
positiivisia ja voimaannuttavia tunteita ja kokemuksia.
Elämä on mysteeri ja meille on tarjottu mahtava
mahdollisuus ottaa siitä kaikki irti.


Petra on opiskellut mm. muotoilua ja lasinpuhallusta sekä hyvinvointiin liittyviä asioita. Näyttelyitä on
Nokialla ollut sekä kirjasto ja kulttuuritalo Virrassa, että kotiseutumuseo Hinttalassa. Nokian
kuvataiteilijat ry:ssä hän on ollut jäsenenä vuodesta 2021 ja toimii yhdistyksen varapuheenjohtajana.

Eija Lahti

Hei! Olen Eija Lahti, ja ehdin asua 20v Pirkanmaalla, josta nyt muutin Keski-Suomeen Muurameen. Toivon, että koti Päijänteen rannalla metsässä lisää maalaamisen intoa. Ainakin luonnon seuraaminen on tullut lähemmäksi. Aikuisten taiteen perusopinnot suoritin Nokialla aikoinaan. Olen käynyt joitakin taidekursseja, mutta aika paljon maalaamiseni perustuu itseoppineisuuteen. Olen maalaillut aktiivisemmin noin 8 vuotta. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja sisustussuunnittelija, joka antaa oman näkökulman maalauksiini. Haluan maalata tiloista puuttuvia tauluja ja jotka istuvat niihin. Isot maalaukset ja ihmisten maalaaminen on minulle läheistä. Talon remontin päästyä pidemmälle, olen ehtinyt jo keväällä uudessa osoitteessa tarttua siveltimiin.

 

#eijaart eijansisustuspaja facebookissa

Janne Kukkonen

Hei, olen Janne Kukkonen, Ranualta kotoisin ja pienestä pojasta asti maalannut isän opissa. Isäni kuoli 1986 ollessani 8 vuotias. Aloin yläkouluiässä taas enempi taiteileen ja tutkin paljon taidekirjoja. Kävin Ranuan kristillisen kansanopiston kuvataide linjan 1995 ja 1999 menin Imartan kuvataidekouluun (amk) joka kesti 4 vuotta. Maalaan paljon näköhavaintoon perustuen ja mielellään myös muotokuvia ja luonnon yksityiskohtia. Asun Nokialla ja joskus toivoisin työkseen tehdä taidetta.

Pirkko Tefke

Olen ollut Nokian Kuvataiteilijoiden jäsen vuodesta 1971 asti ja edelleen aktiivinen maalari. Enkä malta lopettaa, vaan luonnossa kulkiessanikin katselen maisemia sillä silmällä, että tuosta saisi hyvän akvarellin. Kun olen koko ikäni asunut järvien rannalla, maisematkin ovat niiltä lähtöisin. Olen myös osallistunut kansainvälisiin näyttelyihin ja seuraava on Italiassa, Monzassa syyskuussa. Lisäksi olen Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen jäsenä osllistunut lukuisiin kansallisiin näyttelyihin Suomessa. Tässä uusimmat työt.

Anne Suominen

Olen Anne Suominen. Olen aloittanut maalaamisen vuonna 2003. Ylöjärvellä suoritin kolmevuotisen aikuistaiteen perusopetuksen. Töitäni on ollut esillä Kulmakivessä, Hinttalassa sekä yhteisnäyttelyissä. Vuosittain olen osallistunut johonkin maalausryhmään, olen tehnyt mm. pehmytpohja grafiikkaa. Ammatiltani olen kampaaja, pyöritän omaa liikettä. Harrastan myös käsitöitä ja kahden koiran kanssa monen moista.

Tuula-Kaija Tiilikainen

Hei. Olen Kaija Tiilikainen Lempäälästä. Entinen nokialainen ja tamperelainen. Syntyisin Tornionjokilaaksosta. Innostuin taiteen tekemisessä vasta n. 50 v. täytettyäni. Sen jälkeen olen osallistunut aika moneen näyttelyyn kotimaassa ja pariin ryhmänäyttelyyn myös Saksassa. Grafiikka on ollut lempilajini viime aikoina. Siinä riittää haasteita ja uuden opetteluakin. Aiheet monesti tulevat lapsuuden maisemista.

”Taide pitkä. Elämä lyhyt ”.

Juha Isometsä

Olen kohta 20 vuotta Nokialla asunut harrastajakuvantekijä. Päivätyönäni opetan lapsia Koskenmäen koulussa Nokialla ja siinä ohessa pyöritän myös koulun tiloissa toimivaa galleriatilaa. Opettajan työstä tykkään kovasti ja gallerian hoitamisen kautta olen saanut tutustua uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin lähinnä täältä Pirkanmaalta, mutta kauempaakin on ollut taiteilijoita tuotantoaan esittelemässä. Itse teen metalligrafiikkaa. Kipinän tekemiseen sain hyvältä ystävältäni, jonka teosten kautta syntyi halu kokeilla itsekin tuota mielenkiintoiselta vaikuttanutta tekniikkaa.

 

Muuttaessani Nokialle hakeuduin kansalaisopiston grafiikan alkeiskurssille ja siellä, Sauli Iso-Lähteenmäen valvovan silmän alla, otin ensiaskeleeni grafiikan tekijänä. Ja jäin heti koukkuun. Grafiikassa on niin paljon kaikkia niksejä ja uuden oppimista, että siihen ei taida ikinä kyllästyä. Nykyisin käyn sunnuntaisin Pirkkalassa Pirkan opiston Sunnuntaiateljeessa tekemässä taidetta. Parasta tässä tekemisessä on tietenkin se, että koskaan ei tunnu olevan niin taitava ja osaava tekijä, että voisi sanoa tietävänsä kaiken. Näyttelyissä olen ollut mukana vuodesta 2003 lähtien ja pitkän aikaa meillä on ollut kolmen grafiikan tekijän ryhmä (Apropoo), johon lisäkseni kuuluu Pirkko Koskinen ja Tuija Virta. Näyttelyjä ryhmällä on aina silloin kun tuntuu, että emme ole pitkään aikaan esitelleet tuotantoamme.

Leena Joro

Olen Leena Joro, ja pitkään jo kuulunut Nokian kuvataiteilijoihin. Tosin asun Tampereella, mutta täällä länsipuolella, eli melkein Nokian kainalossa. Nokia on minulle monista yhteyksistä tuttu ja mieluisa paikka. Kuvia olen tehnyt kauan, ehkäpä aina. Maalannut, piirtänyt ja opiskellut kuvataiteita. Viimeksi Lapin yliopistossa kuvataiteen perus-ja aineopinnot. Olen ennen kaikkea maalari. Ja värit ovat minulle tärkeitä. Oikeastaan kaikki värit ja maalit vahaliiduista ja värikynistä vesi- ja öljyväreihin miellyttävät minua. Minulle maalauksieni lähtökohta on aina todellisuudessa, mutta kuvan teon edetessä mukaan työhöni tulee paljon uusia elementtejä, ehkä jostakin muistini sopukoista?

Nana Haveri

Olen Nana Haveri, nokialainen kuva-artesaani.

Taide on minulle tapa käsitellä omia yllättäviä kokemuksia ja suuria tunteita, jotka muuten tuntuisi kovin raskailta kantaa.

On upeaa huomata, miten olo kevenee samaan aikaan kun teos etenee!

Maalaan pääasiassa öljyväreillä, mutta toisinaan innostun myös pikkutarkasta akvarellimaalauksesta.

Ohjaan taidekerhoja paikallisilla alakouluilla ja kesällä pidän taideleirejä Vivamossa isovanhemmille ja lastenlapsille.

Tuija Virta

TAITEESTANI

Minulle jokainen teos on tarina, viesti tai kannanotto asioihin. Ideaan saattaa antaa sysäyksen jokin koettu asia, keskustelu tai tunnelma.

Olen utelias ja ihminen kiinnostaa minua ulkoisesti ja sisäisesti. Haen motiivia asioille ja teoille. On erityisen jännittävää päästä piilottamaan viesti uuteen teokseen.

 

”Olin pyöreä. Nykyään aika viivakas ja suora ”

 

Koen muodot parhaimmillaan perinteisessä kuvanveistossa upottaessani kädet muotoilusaveen ja saadassani siihen haluamani muodon. Hyvä muoto syntyy mittasuhteista, matematiikasta.

Grafiikka on ollut aina minun juttuni. Se haastaa teknisyydeltään ja mahdollisuuksiltaa riittävästi. Vaikka olen kokeillut paljon erilaisia menetelmiä grafiikan teossa, on vielä valtavasti opittavaa.

Ympäröivä todellisuus, visuaalisuus, kiinnostus taiteisiin, muihin maihin ja kulttuureihin on lahja jota pitää vain vähän hioa. Se lahja avaa ovia, tekee päivästä kirkkaan, saa tuntemaan. Ja kun tunnen, elän.

 

TÄRKEIMMÄT YKSITYIS- JA RYHMÄNÄYTTELYT

https://www.tuijavirta.com

 

TEOKSIA KOKOELMISSA

Oy Neste AB, Tampereen kaupunki, Nokian kaupunki, Limingan kunta, Conmed Linvatec Biomaterials USA, yksityiset kokoelmat.

2012 – 2014      Pirkkalan taideyhdistys ry puheenjohtaja

2017 – 2020      Nokian Kuvataitelijat ry puheenjohtaja

 

KOULUTUS

2021 –               Kuvataiteen aineopinnot, Tampereen yliopisto

2018–2019        Kuvataiteen perusopinnot, Tampereen yliopisto

2011–2013        Taiteen syventävät opinnot Pirkkalan Taidekoulu

2006–2010        Pirkkalan taidekoulu

1977–1979        Kuvataidelinja ja kuvataiteen erikoistumisopinnot, Limingan taidekoulu

Kaija Lepola

Taiteilijana olen nykyisin keskittynyt kevyempään työskentelyyn kuten akvarelleihin ja postikortteihin. Tein ammatikseni n. 40 vuotta taidetta etupäässä öljyvärimaalauksia, akvarelleja ja ikoneita. Nykyään olen eläkkeellä ja katson, ettei minun ole enää välttämätöntä elääkseni maalata entiseen tapaan, täyttääkseni tilaukset. Nyt voin harrastaa. Joka on myös sitä, etten ole kilpailija nuorille taiteilijoille joilla on elämä edessä. Heille toivon menestystä ja jaksamista. Olen onnellinen että sain elää niin mielenkiintoista elämää ja hyvään aikaan kun taidekauppa kukoisti ja ihmiset halusivat luoda koteihinsa kauneutta joka kestää sukupolvelta toiselle.

 

Lisää sivuillani http://kaija.lepola.info